Kouluista moskeijaan

Aamupäivän projektien työstämisten jälkeen lähdettiin vierailemaan paikallisiin kouluihin. Osa meni lukioasteelle, osa yläasteelle ja oma ryhmäni tutustui ala-asteen kouluun.

Koulun pihalle ajavan bussimme piiritti ryhmä iloisia oppilaita ”Hello” -tervehdyksineen. Kaikilla oli päällään koulu-univormut, mutta niissä sai näköjään olla koulun vaakunan lisäksi omiakin kirjailuja. Eräälläkin pojalla siinä taisi olla hämähäkkimies. Koulurakennus ja luokat olivat perinteisiä normiluokkia, ja oppilaista henki yllättävän reipasta iloisuutta, rohkeutta ja kiinnostusta vieraisiin. Olimme odottaneet jotenkin tiukempaakin kuria.

Oppilaat olivat ulospäinsuuntautuneita ja kyselivät paljon. Oikealla luokan opettaja.

Turkkilaiset eivät puhu kovin paljon englantia, ja hotellin henkilökuntakin hallitsi paremmin saksankielen. Koulun opettajista vain muutama puhui englantia, ja esimerkiksi rehtorilla oli tulkki vierellään. Englannin opetusta kouluissa on lisätty ja nyt näillä ala-asteikäisilläkin englantia on 3 tuntia viikossa. Oppilaat kyselivätkin innokkaasti ”What’s your name”, ”How old are you” -tyyppisiä kysymyksiä. Näytin puhelimen näytöltä viime jouluista kuutamokuvaa Kempeleestä,  ja se aiheutti huomattavaa hilpeyttä lapsissa.

Se, paljonko turkkilaislapset kuulevat englantia muuten, voi sitten olla toinen juttu. Meillähän lapset kouluenglannin lisäksi kuulevat sitä koko ejan eri medioista. Täällä ei esimerkiksi kuule juurikaan länsimaista musiikkia muuta kuin hotellissa joskus.

Ranskalaisopettajat jututtamassa innokkaita oppilaita.

Koulupäivän pituus on 6 tuntia, ja yhden tunnin kesto 40 minuuttia. Aamulla opiskellaan 4 tuntia, sitten on lounastauko, jonka perään on vielä 2 tuntia koulua. Maanantaisin ja perjantaisin päivä päätetään kokoontumalla yhteen laulamaan kansallislaulu. Koulun perustavoitteena on kasvattaa erilaisuutta hyväksyviä kansalaisia, olipa sitten kyse uskonnosta tai mistä muusta tahansa. Tavoitteen takana on rauhan edistäminen maailmassa.

Koulujen jälkeen käytiin tutustumassa tippukiviluolaan, sen jälkeen ajelimme busseilla serpentiinitietä ylös vuorelle, jonka huipulla oli Alanyan linnake. Maisemat oli hurjat ja auringonlasku kaunis. Itse linnakkeeseen emme sitten menneetkään tutustumaan, koska eivät suostuneet ottamaan maksua euroissa, vaan käteisenä liiroissa. Siihen ei oltu varauduttu, joten päätimme sitten vain tutustua linnan ympäristöön ja nauttia maisemista. Myyjärouvat kangastiskeillään eivät nuukailleet euroista, vaan tekivät kauppaa mielissään ja puhuivat niin englantia kuin ruotsiakin. Ammattilaisia!

Käynti islamilaisessa moskeijassa oli varsin vaikuttava kokemus. Siellä oli perjantaina viiden maissa ihmisiä rukoilemassa, joten menimme sisään vasta rukoilun päätyttyä. Edessä oleva pappi luki seremonioita kuulijoille, joita käyntimme ei tuntunut häiritsevän ollenkaan.

Päivän aikana yksi jos toinen valitteli pahoinvoinnista ja vatsakivuista. Hotellille palatessamme huomasin samoja merkkejä itsessänikin ja pian tauti olikin päällä. Iltapalaa ei voinut ajatellakaan, ja yö kului vatsaa pidellessä ja toiletissa rampatessa. Aamuksi olo vähän alkoi helpottaa ja aamupalaa kävin kokeilemassa muutaman mehulasin muodossa. Pysyi sisällä, joten tämän artikkelin jälkeen lähden kokeilemaan lounasta. Jospa sitten pääsisi taas iltapäiväksi porukoiden mukaan. [Lisätty jälkeenpäin: Lähtemättä jäi, koska lounas alkoi ilmoittelemaan olemassaolostaan ja pakotti palaamaan busseilta takaisin hotelliin]

Vatsaongelmissa kärvistelee parhailla koko suomalaisryhmämme, samoin muut pohjoismaalaiset on jokseenkin kaikki osansa saaneet. Matkanjohtaja Polly oli tietääkseni ensimmäinen ”uhri” jo keskiviikkona, joten hänellä jäi International Marketplace kokonaan väliin.

Mainokset

Digiä ja turkinkieltä

Pakolliset puheet sisälsivät myös suomenkielisen tervetuloa-toivotuksen. Täällä on opettajia 14 maasta, joten aika värikästä tulee olemaan. Polly Seton piti katsauksen Wide Minds -verkoston historiaan ja puhui hyvin myös tällaisten verkostojen merkityksestä yleensäkin.

Dieter Itävallasta puhui siitä, miksi digitaalinen oppiminen on tärkeää. Hyvä puhe ja loistavia esimerkkejä siitä, mitä tarkoittaa digitaalinatiivi ja digitaaliemigrantti. Eipä voi muuta, kuin allekirjoittaa. Itse huomannut tuon eron taas tänä syksynä, kun ryhmissä on parikymppisiä opiskelijoita, mutta myös oman sukupolveni ”emigrantteja”. Ei ne nuoretkaan näytä käyttäneen työvälineohjelmia, mutta ero asenteessa on iso: kun annat vaikkapa Excel-tehtävän, niin nuoret alkavat tekemään sitä klikkailemaan valikoita tai vaikkapa tutkimalla löytyisikö apua Youtube-videoista. Siinä, kun diginatiivi ratkoo ongelmia, vanhempi sukupolvi katsoo ihmeissään opettajaa ja kysyy, että miten.

Sitten alkoikin tapahtumaan, kun alanyalaiset oppilaat pitivät hienon ja toiminnallisen turkinkielen oppitunnin. Kuvassa turkkilainen poika opettamassa suomalaista englanninopettajaa.

20111123-104053.jpg
Aila Saastamoinen tutkii materiaalia turkkilaisen oppilaan kanssa.

Rebecca Ranskasta puhui kielestä ja kielien opettamisesta ja opiskelusta muutamien esimerkkien myötä. Hauskasti yksi pikku esimerkki oli, yllätys yllätys, suomenkielestä. Ja tekstin aihe, yllätys yllätys, Oulun historiasta. Ja lukijana, yllätys yllätys, meidän opetustoimen oma Päivi Mäki. Pieni maailma!

John Tanskasta ja kollegansa Italiasta esittelivät oman videopajaworkshoppinsa ja Hans Staffan Ruotsista kollegoineen esitteli filmin opetuskäyttöön liittyvän pajansa.

Turkin rintamalta ei mitään uutta

Olimme tosiaan yöllä kolmelta perillä parin mukavan turkkilaismiehen kuskaamana. He olivat meitä reippaasti vastassa puoli kahden maissa, kun heidät lopulta löysimme Antalyan lentokentältä. Auto oli niin pieni, että peräkonttiin mahtui vain Joukon matkalaukku, joten oma laukkuni matkusti takapenkillä. Pieni hengähdys parvekkeella Välimeren laineita katsellen, ja sitten kumpikin omiin huoneisiin nukkumaan.

Eipä siinä montaa tuntia nukuttanut, kun jo aloittivat ulkona maatyöt porineen. Eli ei muuta kuin aamiaiselle. Sen jälkeen päivä on kulunut pikkuhiljaa sähköposteja lähetellen, mm. Ahmetille kitara-asiaan liittyen.

Ryhmä alkaa vähitellen kokoontua hotelli Aska Buket Spa:han, joten tästä se dieseli alkaa käynnistymään. Pysykää linjoilla…

P.S. Sattumalta huomattiin, että Saaran kiinailmiö oli julkaistu:

20111122-151431.jpg

Matkalla Alanyaan

Wide Minds on eurooppalaisista opettajista muodostunut verkosto, jossa eri maiden opettajat ja oppilaat toteuttavat opiskeluprojekteja yhdessä. Porukka on kokoontunut jo useiden vuosien ajan vuosittain yhteen etsimään sopivia yhteistyökumppaneita ja aloittamaan varsinainen yhteistyö heti samantien. Vuonna 2010 tapaaminen pidettiin Oulussa, nyt paikkana on Analya, joka sijaitsee Antalyan maakunnassa Turkissa. Antalyan lentokentältä matkaa on 95 km itään päin Välimeren rannikkoa pitkin.

Sinne tässä ollaan nyt matkalla Linbergin Jouko kanssa. Aila Saastamoinen tulee vielä perässä. Toimimme konferenssissa adwisor-roolissa, joten me emme osallistu yhteistyökumppaneiden hankintaan, vaan touhuamme ”yleismies jantusina” aina tarpeen mukaan. Pystymme auttamaan esimerkiksi tietotekniikkaan ja verkkopedagogiikkaan liittyvissä asioissa, mutta itse koen tärkeäksi myös sen, että pääsee näkemään, miten muualla Euroopassa näitä asioita hoidellaan.

Tällä hetkellä matka on vasta alussa. Tätä olen kirjoitellut pilvikerroksen yläpuolella välillä Oulu-Helsinki, potkurin huristessa tuossa etuvasemmalla. Seuraavaksi on vuorossa Helsinki-Istanbul, sitten Istanbul-Antalya, ja viimein puolentoista tunnin autokyyti Antalyan kentältä Alanyaan ja hotelliin nukkumaan. Jos aikataulut pitää, perillä ollaan yöllä kolmen maissa.

20111121-150052.jpg

Joku syrjäytyy, mutta kuka?

Osa meistä haluaa pitää itsensä irti Facebookin kaltaisesta sosiaalisesta mediasta. Perusteena voi olla se, että ei haluta syrjäytyä, vaan pysyä kiinni oikeassa elämässä. Virtuaalisia ympäristöjä ei pidetä oikeana, ja moni onkin sitä mieltä, että olisi parempi vaikkapa soittaa puhelu tai käydä kylässä. Yleensä tällaisten kommenttien sanojat eivät itse käytä sosiaalisen median välineitä ollenkaan.

Jos katsellaan historiaa taaksepäin, niin ihminen on aina pyrkinyt etenemään elämässä tavalla tai toisella. Polynesialaiset etenivät aikanaan Tyynellä merellä saarelta toiselle, vaikka eivät edes tienneet onko siellä saarta mihin edetä. Toiset taas etenivät nykyiseen Pohjois-Suomeen, eivätkä poistuneet edes ensimmäisen talven jälkeen. Nyt, kun maapallo on asutettu, tähyillään avaruuteen ajatuksella, että sinne voisi lisätä asutusta.

Täällä ajassa ihminen etsii hyviä tapoja toimia oman ja toisten hyvinvoinnin parantamiseksi. Kommunismin ajatus oli se, että koska täällä ollaan yhdessä, niin kaikki jaetaan. Taustalla oli ajatus ihmiskunnan tasa-arvoisesta verkostosta. Hieno ajatus, mutta ei toiminut käytännössä, koska kukaan ei halua jakaa maallista omaisuuttaan toisille.

Nykyisen sosiaalisen median perusajatus on vähän sama, mutta nyt ei jaeta maallista omaisuutta, vaan henkistä. Idea on mielettömän hyvä, ja panee meidät miettimään mm. sitä, missä menee henkilökohtaisuuden ja yleisen hyvän välinen raja. Mielestäni ydinsana on verkostoituminen. Sitä esim polynesialaiset tekivät jo satoja vuosia sitten, kun lähtivät niiltä asuttamiltaan saarilta kanoteillaan horisontin taakse kaupan tekoon. Kapteeni Cook osui jossain vaiheessa niille seuduille, ja sieltä poistuessaan hänellä oli mukanaan heidän paras navigoija tuomaan osaamistaan Euroopan merenkulkijoille.

Jos nyt joku sanoo kieltäytyvänsä Facebookista siksi, että Facebook lisää syrjäytymistä, kannattaisi miettiä asiaa toisinpäin. Itse huomaan päivittäin ongelmia siinä, että yhteyden ottaminen muutamiin hyviin ystäviin on alkanut olla yllättävän vaikeaa, koska he ovat kieltäytyneet käyttämästä Facebookia. Joku syrjäytyy, mutta kuka?

Kehittämispäivää pitämässä

20110401-103957.jpg
Tämä päivä menee mukavasti kehittämispäivän merkeissä. Aamu työskenneltiin omissa tiloissa, sitten siirryttiin Ludocraftille tutustumaan virtuaaliympäristöjen mahdollisuuksia koulutuksessa. Mielenkiintoista. Lounaan jälkeen vuorossa Live-ympäristön esittelyä ja omassa osuudessani esittelen kollegoille Second Lifeä. Keilailuakin luvassa niille, joilla jalka kestää, sen jälkeen iltaruokailu. Tällaisia päiviä on hyvä aina välillä olla.

ITK lähestyy

Tässä näkymää juoksulenkin varrelta Aulangon maisemissa viime vuonna. Ei ihan ollut vielä lehti puussa, mutta sinivuokot kukkivat jo. Ensi viikolla selviää, ollaanko tänä vuonna yhtä pitkällä keväässä.

ITK-konferenssi on ensi viikolla perinteisesti Hämeenlinnan Aulangolla. ITK-nimi on lyhenne lauseesta Internaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa. Kyseessä on Suomen suurin tämän alan konferenssi, jossa kuullaan paljon esityksiä tvt:n opetuskäyttöön littyvistä kokemuksista ja tutkimuksista. Paikalla on myös paljon laite- ja ohjelmistoesittelijöitä, sekä tietysti valtava määrä kollegoja Suomesta ja ulkomailta. ITK:ssa kollegoiden kanssa verkostoituminen on yksi konferenssin tärkeimpiä anteja, ja onkin poikinut paljon innovointia ja yhteistyökuvioita aina ulkomaita myöten.

Varsinainen konferenssi alkaa torstaiaamuna jatkuen perjantaihin, mutta jo keskiviikko on siihen liittyvä aktiivipäivä, jolloin on mahdollista osallistua eri aihealueiden workshopeihin.

Konferenssin kotisivu löytyy osoitteesta www.itk.fi ja sieltä löytyy niin konferenssin kuin workshopienkin sisällöt.

Tässä esim ITK:n mobiili luontoretki: http://luontoretki.wordpress.com/
ja sama myöskin Posterous-ympäristössä: http://mobiili.posterous.com/

Raportoin tilannekuvia ITK’11-konferenssista tänne blogiini, joten pysykää kanavalla!