Tänä vuonna ITK:sta voi sanoa samaa kuin tammikuussa Lontoon Bettistäkin: sisällöt ovat se juttu. Täällä Aulangolla omasta näkökulmasta korostuu kuitenkin ehkä Lontoota enemmän sisällön ja osaamisen näkyväksi tekeminen ja analysointi. Tämä on itseni kannalta mielenkiintoista siksikin, että asia liittyy myös kesäkuussa alkavaan verkkokurssiini ”Videot ja digitarinat osaamisen osoittamisen välineinä”.

Osaamismerkit eli badget

Keskiviikon workshopissa kyse oli siis Badge Finlandin verkostoitumistapahtumasta, mutta omasta näkökulmastani kyse oli enemmänkin osaamismerkeistä. Osallistuin tähän, koska koko osaamismerkkiasia on ollut itselleni ja kollegoilleni hiukan vieras. Nyt kohteena oleva järjestelmä perustuu Mozillan Open Badge -konseptiin ja standardiin, mutta Mozilla ei itse ole enää asiaa ylläpitämässä tai tuottamassa palveluja. Eric Rousselle kumppaneineen piti hyvin avartavan esityksen asiasta.

Lisätietoja workshopista

 

Tämä Open Badge Passport ja Open Badge Factory ovat oululaisen Discendum Oy:n kansainvälisiä tuotteita, jotka perustuvat tuolle Mozillan kehittämälle konseptille ja standardille. Noiden kahden ero on pähkinän kuoressa seuraava:

• Passport  (openbadgepassport.com) on tarkoitettu loppukäyttäjälle, eli kenelle tahansa yksityishenkilölle. Siellä käyttäjä luo itselleen tunnuksen, ja hänelle (hänen sähköpostiosoitteelle) myönnetyt osaamismerkit eli badget näkyvät siellä. Tunnus ja käyttö on maksutonta.
• Factory (openbadgefactory.com) on tarkoitettu organisaatioille. Ne voivat lunastaa vuosilisenssin (600 eur), jolloin ne voivat luoda omia osaamismerkkejään. Tunnus on aina yksittäinen sikäli, että kun esim. meidän organisaation Ammatillinen opettajakorkeakoulu on hankkinut tuon lisenssin, niin se voi kyllä myöntää meille muille käyttöoikeuksia osaamismerkkien luomiseen, mutta ne kaikki tulisivat sitten Ammatillisen opettajakorkeakoulun alle. Näin ollen meidän muiden kannattaa miettiä, haluammeko yhden yhteisen tunnuksen oamk:n alle, vai haluavatko kaikki osastot omansa. Kukin tunnus maksaa siis sen 600 euroa vuodessa.

Osaamismerkin idea on se, että organisaatio (esim. oppilaitos) voi luoda osaamismerkkejä eri tarkoituksiin. Ne voivat olla ikuisia tai määräaikaisia. Osaamismerkit tukevat elinikäisen oppimisen periaatteita siten, että kukin voi hankkia niitä lisää milloin tahansa myöskin valmistumisensa jälkeen. Jos esimerkiksi 60 tradenomia hakee samaa työpaikkaa samankaltaisilla todistuksilla, niin erillisellä osaamisen osoittamisella voi olla suurtakin painoarvoa työhönottotilanteessa.

Osaamismerkkien luomisessa on tärkeää, että ne suunnitellaan huolella ja hyväksytään riittävän kriittisesti – käytännössä jonkun tiimin toimesta. Tulevaisuutta on myös se, että niille (tai niiden myöntäjälle) olisi tärkeää saada myös muun verkoston tukea. Tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi toinen organisaatio suosittelee/vakuuttaa tuon kyseisen osaamismerkin tai sen myöntäjän, eli vahvistaa sen statusta. Mitä enemmän tuollaisia suosituksia on merkittäviltä tahoilta annettu, sen vakuuttavampi se on esimerkiksi työhönottajan näkökulmasta.

Tässä Open Badge -konseptissa on se hyvä puoli, että se on helposti ja edullisesti saatavilla, ja että se on yhden maailmanlaajuisen standardin mukainen. Käyttäjä voi halutessaan tallentaa muualta saamansa osaamismerkit omalle koneelleen talteen ja ladata ne halutessaan tähän Passport-järjestelmään aiemmin saamiensa jatkoksi. Tämä toimii jos se toinenkin osaamismerkin luovuttaja on käyttänyt samaa standardia. Esimerkiksi Adoben myöntämät sertifikaatit eivät ole yhteensopivia.

Alla ruutukaappaus Galleria-näkymästä. Hienoa huomata kuinka monta ammattikorkeakoulua jo pelkästään tuosta alkunäkymästä löytyy.

Yläosan ”Merkit”-otsikkoa klikkaamalla avautuu näkyviin kaikki omat merkit. Täytyy sanoa, että käyttöliittymä on hyvin suunniteltu ja toteutettu. Ainakin omasta mielestäni liikkuminen onnistui täysin intuitiivisesti ja kaikki toimi hyvin.

Kun tuota yllä näkyvää kuvaketta klikkaa hiirellä, avautuu seuraava näkymä:

Ja kun tuolla klikkaa alimmaisenä näkyvää ”Avaa kriteerit…” -linkkiä, niin aukeaa tämä:

Osaamismerkkiasia vaikuttaa erinomaiselta, joten joutunemme perehtymään tähän vähän isommallakin porukalla.

 

 

Taas on Lontoon Bett -showssa tarjontaa. Täältä löytyy opastusta mm. koulutuksen vientimahdollisuuksiin Kiinaan, Aasiaan, Malesiaan, Cambodzaan, Vietnamiin jne. Ehkä tässä kuitenkin itseä kiinnostaa enemmän ihan vain oman taloni tarpeet, vaikka meillä Oamk:n kv-yhteistyön kohdealueina ovatkin nyt erityisesti Kiina ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat.

Tapahtuman sisältöjä selatessa ja kalenteriin merkittäessä huomaa, että oman kiinnostuksen kohteissa esiintyy koulutukseen, opetusteknologiaan ja oppimisanalytiikkaan liittyen käsitteitä kuten multimedia, AI (tekoäly), VR (virtuaalitodellisuus), VR-lasit yms.

Jari Larun (Oulun yliopisto) videoraportointia alueelta. Lisää Einomies Porkkakosken haastatteluja löytyy täältä: https://www.youtube.com/playlist?list=PLoZF1Kkt-XSntx60k90tdMBeKegaScK4I

VR-lasit edelleen

VR-lasit nousivat selkeästi esille jo edellisenä vuonna (Bett 2017), mutta nyt ne olivat esillä vieläkin selvemmin. Teknologia kehittyy niiden kohdalla nyt voimakkaasti – resoluutio ja virkistystaajuus (=kuvan laatu), toimivuus ja käytettävyys paranevat hurjaa vauhtia koko ajan. Aktiiviset simulaatioharrastajat, esimerkiksi virtuaalilentäjät, odottavat jo innokkaasti kuluttajan kukkarolle sopivia 4k-laseja.

VR-lasit tarkoittavat käytännössä sitä, että ne korvaavat perinteisen tietokonenäytön. Lisäksi, koska kyseessä on ”stereonäkö” (siis kaksi monitoria, yksi kummallekin silmälle), 3-ulotteisuuden kokeminen tulee lähemmäksi todellisuutta. Jos esimerkiksi istut pelissä auton ratissa tai lentokoneen ohjaimissa, voit päätä käännellen katsoa sivuikkunasta ulos, kurottautua eteenpäin nähdäksesi paremmin mittariston tai siirtää päätä nähdäksesi ohjaamon tuulilasin kehyksen takana olevan kohteen. Et näe missään ympärillä olevaa huonetta, vaan istut ohjaamossa. Kun poljet lattialla olevaa fyysistä jalkapedaalia ja katsot samalla alas ohjaamon lattiaan, näet miten siellä oleva pedaali painuu pohjaan. Tai jos käännät lentokoneen ohjaussauvaa vasemmalle ja katsot samalla vasenta siipeä, näet miten siiveke nousee ylös ja oikean siiven puolella vastaavasti alas.

Peli- ja virtuaalimaailmojen lisäksi VR-laseja käytetään myös 3D-videoiden katseluun. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että video on kuvattu 360°-kameralla, joka kuvaa siis 360 astetta, eli joka puolelle ympäriinsä. Videota katsoessaan katselija voi käännellä päätään ja katsella kuvatussa ympäristössä mihin suuntaan haluaa, esimerkiksi keskellä toria. Kun tähän liitetään vielä stereokuvan 3D-ominaisuus ja stereoäänet, niin kokemus vaikkapa luontodokumentissa elefanttilauman keskellä on aika vaikuttava. Kuvassa uusinta uutta: Lenovon Daydream -setti, jonka mukana tulee myös kamera.
https://www3.lenovo.com/us/en/daydreamvr/

Tämän vuoden erottuja

… oli omasta mielestäni ehdottomasti sisältö. Siihen en ollut törmännyt samalla tavalla aiemmin. Siitä puhuttiin painokkaasti monella taholla – eikä vain puhuttu, vaan esiteltiinkin monesta eri näkökulmasta. VR-lasien yhteyksissä itse lasien ohella esiteltiin paljon sisältöjä, kuten esimerkiksi alla näkyvällä videolla, jolla vierailija kokeilee Microsoftin Hololens-laseja ja Microsoft Studion tuottamaa Rooma-dokumenttia. Testasin tämän Bettissä itsekin, ja siinä näkymä oli tosiaan 3 ulotteinen ja vaikutukseltaan myös sen mukainen. Kyseessä on siis lisätyn (laajennetun) todellisuuden (mixed reality) teknologia, ja sen vuoksi tuolla videollakin aluksi näkyy taustalla sitä fyysistä ympäristöä, jossa lasien käyttäjä on. Ohjelman painikkeet leijuvat ilmassa ja niitä valitaan molemmissa käsissä olevilla ohjaimilla. Kuten videosta käy ilmi, ohjausta voi tehdä osittain myös puhumalla. Kun käyttäjä seisoo tuolla torilla, kaikki ”kameran liikkeet” johtuvat siitä, että käyttäjä kääntelee päätään haluamiinsa suuntiin: sivuille, ylös ja alas.

Lue lisää muiden suomalaisten Bettshow 2018 -raportteja Matleenan blogista.

https://sway.com/s/Cz2GIEhGxZEVgJVh/embed