Pakolliset puheet sisälsivät myös suomenkielisen tervetuloa-toivotuksen. Täällä on opettajia 14 maasta, joten aika värikästä tulee olemaan. Polly Seton piti katsauksen Wide Minds -verkoston historiaan ja puhui hyvin myös tällaisten verkostojen merkityksestä yleensäkin.
Dieter Itävallasta puhui siitä, miksi digitaalinen oppiminen on tärkeää. Hyvä puhe ja loistavia esimerkkejä siitä, mitä tarkoittaa digitaalinatiivi ja digitaaliemigrantti. Eipä voi muuta, kuin allekirjoittaa. Itse huomannut tuon eron taas tänä syksynä, kun ryhmissä on parikymppisiä opiskelijoita, mutta myös oman sukupolveni ”emigrantteja”. Ei ne nuoretkaan näytä käyttäneen työvälineohjelmia, mutta ero asenteessa on iso: kun annat vaikkapa Excel-tehtävän, niin nuoret alkavat tekemään sitä klikkailemaan valikoita tai vaikkapa tutkimalla löytyisikö apua Youtube-videoista. Siinä, kun diginatiivi ratkoo ongelmia, vanhempi sukupolvi katsoo ihmeissään opettajaa ja kysyy, että miten.
Sitten alkoikin tapahtumaan, kun alanyalaiset oppilaat pitivät hienon ja toiminnallisen turkinkielen oppitunnin. Kuvassa turkkilainen poika opettamassa suomalaista englanninopettajaa.
Rebecca Ranskasta puhui kielestä ja kielien opettamisesta ja opiskelusta muutamien esimerkkien myötä. Hauskasti yksi pikku esimerkki oli, yllätys yllätys, suomenkielestä. Ja tekstin aihe, yllätys yllätys, Oulun historiasta. Ja lukijana, yllätys yllätys, meidän opetustoimen oma Päivi Mäki. Pieni maailma!
John Tanskasta ja kollegansa Italiasta esittelivät oman videopajaworkshoppinsa ja Hans Staffan Ruotsista kollegoineen esitteli filmin opetuskäyttöön liittyvän pajansa.
Markus Aalto 