Matkalla Alanyaan

Wide Minds on eurooppalaisista opettajista muodostunut verkosto, jossa eri maiden opettajat ja oppilaat toteuttavat opiskeluprojekteja yhdessä. Porukka on kokoontunut jo useiden vuosien ajan vuosittain yhteen etsimään sopivia yhteistyökumppaneita ja aloittamaan varsinainen yhteistyö heti samantien. Vuonna 2010 tapaaminen pidettiin Oulussa, nyt paikkana on Analya, joka sijaitsee Antalyan maakunnassa Turkissa. Antalyan lentokentältä matkaa on 95 km itään päin Välimeren rannikkoa pitkin.

Sinne tässä ollaan nyt matkalla Linbergin Jouko kanssa. Aila Saastamoinen tulee vielä perässä. Toimimme konferenssissa adwisor-roolissa, joten me emme osallistu yhteistyökumppaneiden hankintaan, vaan touhuamme ”yleismies jantusina” aina tarpeen mukaan. Pystymme auttamaan esimerkiksi tietotekniikkaan ja verkkopedagogiikkaan liittyvissä asioissa, mutta itse koen tärkeäksi myös sen, että pääsee näkemään, miten muualla Euroopassa näitä asioita hoidellaan.

Tällä hetkellä matka on vasta alussa. Tätä olen kirjoitellut pilvikerroksen yläpuolella välillä Oulu-Helsinki, potkurin huristessa tuossa etuvasemmalla. Seuraavaksi on vuorossa Helsinki-Istanbul, sitten Istanbul-Antalya, ja viimein puolentoista tunnin autokyyti Antalyan kentältä Alanyaan ja hotelliin nukkumaan. Jos aikataulut pitää, perillä ollaan yöllä kolmen maissa.

20111121-150052.jpg

Joku syrjäytyy, mutta kuka?

Osa meistä haluaa pitää itsensä irti Facebookin kaltaisesta sosiaalisesta mediasta. Perusteena voi olla se, että ei haluta syrjäytyä, vaan pysyä kiinni oikeassa elämässä. Virtuaalisia ympäristöjä ei pidetä oikeana, ja moni onkin sitä mieltä, että olisi parempi vaikkapa soittaa puhelu tai käydä kylässä. Yleensä tällaisten kommenttien sanojat eivät itse käytä sosiaalisen median välineitä ollenkaan.

Jos katsellaan historiaa taaksepäin, niin ihminen on aina pyrkinyt etenemään elämässä tavalla tai toisella. Polynesialaiset etenivät aikanaan Tyynellä merellä saarelta toiselle, vaikka eivät edes tienneet onko siellä saarta mihin edetä. Toiset taas etenivät nykyiseen Pohjois-Suomeen, eivätkä poistuneet edes ensimmäisen talven jälkeen. Nyt, kun maapallo on asutettu, tähyillään avaruuteen ajatuksella, että sinne voisi lisätä asutusta.

Täällä ajassa ihminen etsii hyviä tapoja toimia oman ja toisten hyvinvoinnin parantamiseksi. Kommunismin ajatus oli se, että koska täällä ollaan yhdessä, niin kaikki jaetaan. Taustalla oli ajatus ihmiskunnan tasa-arvoisesta verkostosta. Hieno ajatus, mutta ei toiminut käytännössä, koska kukaan ei halua jakaa maallista omaisuuttaan toisille.

Nykyisen sosiaalisen median perusajatus on vähän sama, mutta nyt ei jaeta maallista omaisuutta, vaan henkistä. Idea on mielettömän hyvä, ja panee meidät miettimään mm. sitä, missä menee henkilökohtaisuuden ja yleisen hyvän välinen raja. Mielestäni ydinsana on verkostoituminen. Sitä esim polynesialaiset tekivät jo satoja vuosia sitten, kun lähtivät niiltä asuttamiltaan saarilta kanoteillaan horisontin taakse kaupan tekoon. Kapteeni Cook osui jossain vaiheessa niille seuduille, ja sieltä poistuessaan hänellä oli mukanaan heidän paras navigoija tuomaan osaamistaan Euroopan merenkulkijoille.

Jos nyt joku sanoo kieltäytyvänsä Facebookista siksi, että Facebook lisää syrjäytymistä, kannattaisi miettiä asiaa toisinpäin. Itse huomaan päivittäin ongelmia siinä, että yhteyden ottaminen muutamiin hyviin ystäviin on alkanut olla yllättävän vaikeaa, koska he ovat kieltäytyneet käyttämästä Facebookia. Joku syrjäytyy, mutta kuka?

Kehittämispäivää pitämässä

20110401-103957.jpg
Tämä päivä menee mukavasti kehittämispäivän merkeissä. Aamu työskenneltiin omissa tiloissa, sitten siirryttiin Ludocraftille tutustumaan virtuaaliympäristöjen mahdollisuuksia koulutuksessa. Mielenkiintoista. Lounaan jälkeen vuorossa Live-ympäristön esittelyä ja omassa osuudessani esittelen kollegoille Second Lifeä. Keilailuakin luvassa niille, joilla jalka kestää, sen jälkeen iltaruokailu. Tällaisia päiviä on hyvä aina välillä olla.