Bett 2013

Tänä vuonna Bett-messut siirtyivät Olympia-hallista ExCel-messukeskukseen. ExCelin sisääntulo oli varsin selkeä.
Tänä vuonna Bett-messut siirtyivät Olympia-hallista ExCel-messukeskukseen. ExCelin sisääntulo oli varsin selkeä.

Tämä oli kolmas käyntini Lontoon Bett-messuilla. Bett on Euroopan suurin koulutusteknologian tapahtuma, joten työni kannalta sen sisältö on varsin keskeistä. Olin työkaverini kanssa messuilla OAMK:n lähettämänä, mutta myöskin Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluista väkeä oli mukana reilut 20 kollegaa, mikä myöskin kertonee jotain aiheen kiinnostavuudesta. Aiemmilla kerroilla tilaisuus järjestettiin Olympia-messukeskuksessa, joka oli sijainniltaan kohtuullisen lähellä Lontoon keskustaa. Tämän vuoden messut pidettiin ExCel-hallissa, joka sijaitsee Victoria-aseman paikkeilta Thames-jokea myötäillen n. 15 km itään päin. Maanalaisella matkaan on varattava käytännössä tunteroinen ja reittivalinnasta riippuen selviää 1-2 vaihdolla. Hotelleja on toki myös heti ExCelin vieressä, mutta ne tulevat varatuiksi melko aikaisin. Valtavassa ExCel-keskuksessa pyöri nytkin Bettin lisäksi pari muutakin messua.

Edellisen vuoden Bett-messuista kirjoittelin artikkelissa https://markusaalto.wordpress.com/2012/01/23/bett-2012/. Tähän koetan hakea välähdyksiä asioista, jotka nousivat jostain syystä itselleni esiin aiempia kertoja enemmän.

Maailmalla kuuma keskustelun aihe on robottiautojen tuleminen, joten silmään sattui täälläkin robottiteknologia. Tanssivassa robotissa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta indikoiko tämäkin silti olemassa olevaa murrosta?
Maailmalla kuuma keskustelun aihe on robottiautojen tuleminen, joten silmään sattui täälläkin robottiteknologia. Tanssivassa robotissa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta indikoiko tämäkin silti olemassa olevaa murrosta?
Robotiikkaa oli havaittavissa myöskin vauvanhoitoon liittyvässä opastamisessa. Robottivauvan käsittely on paljon turvallisempaa, kuin oikean. Ehkä tätä kautta ainakin ensisynnyttäjän itsetuntoa saadaan hiukan rohkaistua.
Robotiikkaa oli havaittavissa myöskin vauvanhoitoon liittyvässä opastamisessa. Robottivauvan käsittely on paljon turvallisempaa, kuin oikean. Ehkä tätä kautta ainakin ensisynnyttäjän itsetuntoa saadaan hiukan rohkaistua.

Toinen huomiota kiinnittänyt asia oli 3D-grafiikka. Aika vaikuttava kokemus esim. tutkia sydämen toimintaa niin, että sydän leijuu silmien edessä ja sitä voi pyöritellä (tietsikan hiirellä) ja ottaa siitä vaikkapa halkileikkausnäkymän. Siinä tarvittiin vielä 3D-lasit, mutta nähtiinpä nyt sitten myöskin ilman laseja toimiva 3D-näyttö.

Kuvassa olevat lentokoneet olivat siinä näytöllä, paitsi se lähimpänä oleva, joka leijui näytön ulkopuoella. Jukka yritti ottaa sen siiven kärjestä kiinni, mutta ilmaahan se vain haroi.
Kuvassa olevat lentokoneet olivat normaalisti näytöllä, paitsi tuo lähimpänä oleva, joka leijui näytön ulkopuoella. Jukka yritti ottaa sen siiven kärjestä kiinni, mutta ilmaahan se vain haroi. Tähän ollaan siis menossa:  3D-grafiikka ilman 3D-laseja.

Valokuvasta kolmiulotteisuus ei käy kovinkaan selvästi ilmi, mutta ehkä sen voi hiukan aistia. 3D-grafiikan ohella silmiin pistävä seikka oli myös 3D-tulostus – se on tosiaankin todellisuutta ja hintansa puolesta vaikka kotiin hankittavissa oleva laite. Periaatteenahan siinä on se, että piirretään 3D-suunnitteluohjelmalla kuva jostakin esineestä (esim kännykän kuoret) ja tulostetaan se. Tulosteena tulee siis oikeat kännykän kuoret, jotka voi oikeasti ottaa käyttöön.

Tai jos arkkitehti piirtää talon, hän voi tulostaa siitä pienoismallin pöydälle.
Tässä arkkitehti on tulostanut piirtämästään rakennuksesta 3D-pienoismallin (katso lähikuva klikkaamalla kuvaa).

Esityksiäkin kuunneltiin, ja tietysti meitä kiinnosti erityisesti Microsoftin Office 365, koska sitä ollaan Oulun opetustoimessa ottamassa käyttöön kuluvan vuoden kuluessa. Esityksessä ei sinänsä tullut esiin kovin dramaattista uutta, mutta mukavia havainnollistava demoja kyllä.

Microsoftin esitys Office 365 -järjestelmästä kiinnosti kävijöitä. Varsin toimivan tuntuisesta työkalusta tuntuisi olevan kyse!
Microsoftin esitys Office 365 -järjestelmästä kiinnosti kävijöitä. Varsin toimivan tuntuisesta työkalusta tuntuisi olevan kyse!

Linkkejä:

Mainokset

Verkostoitumista ja workshopeja

Torstaiaamuna jatkettiin reippaasti Moodle-koulutuksella. Lisäksi nähtiin mainio luento aiheesta miten onnistua koulupartnerin löytämisessä (Successful School Partner finding). Luento esitteli sketsin keinoin sudenkuoppia ja onnistumisia mm. kielen ymmärtämiseen liittyvissä haasteissa ja rooleissa oli tanskalainen, ruotsalainen, ranskalainen, turkkilainen ja irlantilainen opettaja. Yleisölle nauru maistui ja sanomakin meni perille.

Kahvitauon jälkeen vuorossa oli projektien suunnittelua. Vaikuttaa siltä, että yhteistyökumppaneita löytyi melko kivuttomasti ja ryhmiä alkoi muotoutua. Itse kiertelen, katselen, kyselen ja kuuntelen. Tanskan ja Ruotsin opettajissa tuntuisi olevan kiinnostusta yhteisen verkkoprojektin tekemiseen oululaisten luokkien kanssa, joten sitäkin tässä viritellään.

Walesilaiset ja ruotsalaiset olivat löytäneet mukavan työskentelypisteen.

20111124-152219.jpg

20111124-152237.jpg

International Market Place

Suomipöydän suosituimpia herkkuja olivat poronliha ja salmari. Kuvassa Jouko Lindberg ja allekirjoittanut. Kuvan otti kolmas suomalainen opettaja Aila Saastamoinen Haukiputaalta.

WideMinds-verkoston International Market Place on iltatapahtuma, jossa eri maiden osallistujat esittelevät omalle maalleen tyypillisiä asioita, kuten ruokia, juomia, harrastuksia jne. Kullakin maalla oli oma pöytä, joka katettiin osallistujien tuomisilla.

Tilaisuus alkoi sillä, että ryhmänä kierrettiin pöydästä pöytään ja kuunneltiin maan edustajien esitykset. Aikaa pöytää kohti oli 3,5 minuuttia, ja aika hyvin se pitikin. Ruotsalaiset saivat aloittaa, ja heillä oli pöydässä Kallen kaviaaria, glögiä yms. Irlantilaisilla oli tietysti Irish Coffé ja muita vastaavia, mutta myös loistavaa suklaata ja juustoa. Ranskalaiset olivat ylpeitä viineistään ja me suomalaiset poronlihasta ja salmarista. Kuten pöytien tarjonnasta huomaa, esittelyt olivat varsin huumorintäyteisiä.

Turkkilaisilla oli paikalla pari pelimannia, joten saimme nauttia myös hyvästä paikallisesta musiikista. Paikalliset ovat niin innokkaita tanssimaan, että paikan henkilökuntakin ryntäsi välillä paikalle käsiä taputtaen ja tanssien. Välillä ilmoille kajahti huudahduksia korkealla falsetilla.

Mukavaa oli myös se, että illan aikana oli myös sähköpostiin tullut pari vastausta kyselyyni siitä, löytyisikö Oulusta kiinnostuneita yläasteen opettajia yhteistyöhön ruotsalaisen koulun kanssa.

Espanjalaisten hieno pöytä loisti värikkyydellään, ja naisopettajat olivat pukeutuneet kansallispukuihinsa.

Videolla pelimanni (konferenssiin osallistuva opettaja hänkin) laulaa jokseenkin kaikilla kielillä, mitä Turkissa on. Itse en tosin oikein erota, milloin kieli vaihtuu. Lattialla työskentelevät kokit valmistavat perinteistä turkkilaista ruokaa, joka on aina kuulunut miesten valmistettavaksi, koska siinä tarvitaan paljon voimaa.

Digiä ja turkinkieltä

Pakolliset puheet sisälsivät myös suomenkielisen tervetuloa-toivotuksen. Täällä on opettajia 14 maasta, joten aika värikästä tulee olemaan. Polly Seton piti katsauksen Wide Minds -verkoston historiaan ja puhui hyvin myös tällaisten verkostojen merkityksestä yleensäkin.

Dieter Itävallasta puhui siitä, miksi digitaalinen oppiminen on tärkeää. Hyvä puhe ja loistavia esimerkkejä siitä, mitä tarkoittaa digitaalinatiivi ja digitaaliemigrantti. Eipä voi muuta, kuin allekirjoittaa. Itse huomannut tuon eron taas tänä syksynä, kun ryhmissä on parikymppisiä opiskelijoita, mutta myös oman sukupolveni ”emigrantteja”. Ei ne nuoretkaan näytä käyttäneen työvälineohjelmia, mutta ero asenteessa on iso: kun annat vaikkapa Excel-tehtävän, niin nuoret alkavat tekemään sitä klikkailemaan valikoita tai vaikkapa tutkimalla löytyisikö apua Youtube-videoista. Siinä, kun diginatiivi ratkoo ongelmia, vanhempi sukupolvi katsoo ihmeissään opettajaa ja kysyy, että miten.

Sitten alkoikin tapahtumaan, kun alanyalaiset oppilaat pitivät hienon ja toiminnallisen turkinkielen oppitunnin. Kuvassa turkkilainen poika opettamassa suomalaista englanninopettajaa.

20111123-104053.jpg
Aila Saastamoinen tutkii materiaalia turkkilaisen oppilaan kanssa.

Rebecca Ranskasta puhui kielestä ja kielien opettamisesta ja opiskelusta muutamien esimerkkien myötä. Hauskasti yksi pikku esimerkki oli, yllätys yllätys, suomenkielestä. Ja tekstin aihe, yllätys yllätys, Oulun historiasta. Ja lukijana, yllätys yllätys, meidän opetustoimen oma Päivi Mäki. Pieni maailma!

John Tanskasta ja kollegansa Italiasta esittelivät oman videopajaworkshoppinsa ja Hans Staffan Ruotsista kollegoineen esitteli filmin opetuskäyttöön liittyvän pajansa.

Turkin rintamalta ei mitään uutta

Olimme tosiaan yöllä kolmelta perillä parin mukavan turkkilaismiehen kuskaamana. He olivat meitä reippaasti vastassa puoli kahden maissa, kun heidät lopulta löysimme Antalyan lentokentältä. Auto oli niin pieni, että peräkonttiin mahtui vain Joukon matkalaukku, joten oma laukkuni matkusti takapenkillä. Pieni hengähdys parvekkeella Välimeren laineita katsellen, ja sitten kumpikin omiin huoneisiin nukkumaan.

Eipä siinä montaa tuntia nukuttanut, kun jo aloittivat ulkona maatyöt porineen. Eli ei muuta kuin aamiaiselle. Sen jälkeen päivä on kulunut pikkuhiljaa sähköposteja lähetellen, mm. Ahmetille kitara-asiaan liittyen.

Ryhmä alkaa vähitellen kokoontua hotelli Aska Buket Spa:han, joten tästä se dieseli alkaa käynnistymään. Pysykää linjoilla…

P.S. Sattumalta huomattiin, että Saaran kiinailmiö oli julkaistu:

20111122-151431.jpg

Matkalla Alanyaan

Wide Minds on eurooppalaisista opettajista muodostunut verkosto, jossa eri maiden opettajat ja oppilaat toteuttavat opiskeluprojekteja yhdessä. Porukka on kokoontunut jo useiden vuosien ajan vuosittain yhteen etsimään sopivia yhteistyökumppaneita ja aloittamaan varsinainen yhteistyö heti samantien. Vuonna 2010 tapaaminen pidettiin Oulussa, nyt paikkana on Analya, joka sijaitsee Antalyan maakunnassa Turkissa. Antalyan lentokentältä matkaa on 95 km itään päin Välimeren rannikkoa pitkin.

Sinne tässä ollaan nyt matkalla Linbergin Jouko kanssa. Aila Saastamoinen tulee vielä perässä. Toimimme konferenssissa adwisor-roolissa, joten me emme osallistu yhteistyökumppaneiden hankintaan, vaan touhuamme ”yleismies jantusina” aina tarpeen mukaan. Pystymme auttamaan esimerkiksi tietotekniikkaan ja verkkopedagogiikkaan liittyvissä asioissa, mutta itse koen tärkeäksi myös sen, että pääsee näkemään, miten muualla Euroopassa näitä asioita hoidellaan.

Tällä hetkellä matka on vasta alussa. Tätä olen kirjoitellut pilvikerroksen yläpuolella välillä Oulu-Helsinki, potkurin huristessa tuossa etuvasemmalla. Seuraavaksi on vuorossa Helsinki-Istanbul, sitten Istanbul-Antalya, ja viimein puolentoista tunnin autokyyti Antalyan kentältä Alanyaan ja hotelliin nukkumaan. Jos aikataulut pitää, perillä ollaan yöllä kolmen maissa.

20111121-150052.jpg

Kehittämispäivää pitämässä

20110401-103957.jpg
Tämä päivä menee mukavasti kehittämispäivän merkeissä. Aamu työskenneltiin omissa tiloissa, sitten siirryttiin Ludocraftille tutustumaan virtuaaliympäristöjen mahdollisuuksia koulutuksessa. Mielenkiintoista. Lounaan jälkeen vuorossa Live-ympäristön esittelyä ja omassa osuudessani esittelen kollegoille Second Lifeä. Keilailuakin luvassa niille, joilla jalka kestää, sen jälkeen iltaruokailu. Tällaisia päiviä on hyvä aina välillä olla.