Otsikossa on virhe sikäli, että oikeastaan pitäisi puhua uistelumoottorista eikä perämoottorista. Oikeitakin sähköperämoottoreita kyllä on saatavissa, mutta niiden hinnat pyörii tällä hetkellä 1500 euron paikkeilla. Lukemieni testien perusteella nuo varsinaiset sähköperämoottorit ovat paitsi hintansa, myös tehonsa puolesta ihan omaa luokkaansa.
Mutta nyt on aiheena uistelumoottori, jonka hinta Motonetissä oli tänä kesänä 179 euroa. Aiempi perämoottori on 25 vuotta palvellut Evinrude 3, joka sekin on edelleen käyttökunnossa. Sen toimintavarmuus on kuitenkin viime vuosina hiipunut, joten nyt ajateltiin siirtyä ekologisempaan ja hiljaisempaan vaihtoehtoon.
Testejä selaillessa kävi aika pian selväksi, että meidän valinta tulisi olemaan amerikkalainen Minn Kota Endura C2 32, jossa on viisi vaihdetta (nopeutta) eteenpäin ja kolme taakse. Vielä kaupassakin oli harkinnassa tehokkaampi malli, mutta koska sen hinta oli huomattavasti suurempi ja riki pidempi, niin valinta päätyi tähän 32:een. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että se oli hyvä valinta.
Sähköperämoottorin käyttö on yksinkertaista: laita moottori kiinni veneen peräpeiliin, nosta 12 voltin akku veneeseen, yhdistä moottorista tulevat johdot akun napoihin ja käännä moottorin kahvasta vaihde päälle. Käytön jälkeen irroita johdot akusta ja nosta moottori varastoon tai vaikka autoon. Moottorin käsittely on helppoa, koska se painaa vain kuutisen kiloa eikä valuta bensaa, öljyä tai edes vettä.
No, kun sitä sattuu olemaan tällainen harrastelija, niin eihän tuo yllä kuvattu helppokäyttöisyys riitä. Pitää olla vieläkin helppokäyttöisempää, kun kerran mahdollisuus on. Myöskin virran riittävyys teki mieli varmistaa, sillä jos huomaa uistelureissulla päätyneensä järven toiseen päähän (8 km) ja huomaa akun virran käyneen vähiin, pitää olla keino päästä soutamatta kotiin. Keino on tietenkin toinen akku. Akut ovat painavia, joten operaatio toteutettiin myös niin, että niitä ei tarvitse kanniskella lataukseen, vaan lataus tehdään veneessä.
Suvi 490-soutuveneessä on keskipenkki, joka toimii myös säilytyslaatikkona, jossa on lukittava kansi. Siihen mahtuu hyvin kaksi normaalikokoista akkua tarvittavine lisälaitteineen. Niinpä laminoitiin lasikuidusta pari asennuslautaa laatikon pohjalle, joihin muoviset akkulaatikot ruuvattiin neljällä ruuvilla kiinni. Lautojen alta pääsee juoksuttamaan sidontaremmit akkujen yli, joten ne todellakin pysyvät veneessä kiinni, vaikka vene olisi ylösalaisin.
Akuiksi valittiin Motonetistä löytyneet 75 ampeeritunnin veneilyakut hintaan 79,90 / kpl. Idea siis se, että normaalisti käytetään vain yhtä akkua, ja toinen on vain varalla. Asian toteutettiin laittamalla isommista veneistä tuttu kaksiakkukytkin. Se kyteketään niin, että kakkosakun miinuskengästä vedetään piuha ykkösaakun miinuskenkään. Sitten jälkimmäisestä vedetään piuha moottorin miinusjohtoon. Sitten ykkösakun plus-kengästä vedetään piuha kaksiakkukytkimen sitä vastaavaan liittymään, samoin kakkosakusta. Kaksiakkukytkimen yhteiseen (common) liittimeen liitetään moottorista tuleva plus-piuha. Liikkeelle lähdettäessä kaksiakkukytkin käännetään asentoon 1 ja sillä ajellaan niin kauan, kuin virtaa riittää. Kun virta käy vähiin, kytkin käännetään asentoon 2, jolloin toinen akku kytkeytyy käyttöön. Both-asennossa molemmat akut ovat käytössä.
Tässä ratkaisussa ideana oli siis myös se, että akkuja ei tarvitse kesän aikana nostella veneestä pois latausta varten, vaan rantasaunan seinässä olevasta pistorasiasta vedetään 15 metrin latausjohto veneeseen. Motonetin hyllystä löytyi 7 ampeerin teholla lataava sään kestävä ylläpitolaturi (89,50 eur), joka mahtui kuin mahtuikin istumalaatikkoon, ja se on toiminut todella mainiosti. Ulkokäyttöön tehty jatkojohto liitetään laatikon sisällä laturiin, jolloin lataus käynnistyy ja kannen voi laittaa kiinni. Kannen yläreunassa on sopivasti rakoja johdoille ja ilmankierrolle. Laturin latauspiuhat on kytketty kaksiakkukytkimen yhteiseen (common), joten kaksiakkukytkimessä pitää olla valittuna se akku, jota halutaan ladata. Both-kohdassa ladataan molempia ja Off-kohdassa ei kumpaakaan.
Lopuksi puuttui enää keino todeta milloin ykkösakun jännite laskee niin alas, että pitäisi ottaa kakkosakku käyttöön. Tokihan sen huomaa siitä, kun potkuri ei enää pyöri, mutta silloin akku alkaa olla jo melko syväpurkautunut. Niinpä järjestelmään haluttiin asentaa vielä volttimittari (8,50 eur). Ja koska siinä oli mittarivalomahdollisuus, niin pitihän sekin ottaa käyttöön, eli erillinen kytkin volttimittarin valolle – niin, tokihan otsalamppu olisi hoitanut saman asian, mutta…
Kokemukset ovat olleet odotettua paremmat: äänetöntä menoa vesillä (keskustelu kaverin kanssa onnistuu vaikka kuiskaten), uistelunopeuden saa juuri haluamakseen, venettä helppo liikutella eteen ja taaksepäin, ja se pyörii tarvittaessa 360 astetta paikallaan. Sopiva uisteluvauhti tuntuu olevan yleensä 3. vaihteella, jolloin vene liikkuu vähän yli 3 km/h. Kokeiltu on myös 2. ja 4. vaihteella (vastatuulessa) ja kaikilla on kalaa tarttunut. Kolmosvaihteella uisteluaika on yhdellä akulla teoriassa reilut kuutisen tuntia, ja käytännön kokeiden perusteella tuo pitää hyvinkin paikkansa. Tähän mennessä kakkosakkua ei ole tarvinnut käyttää vielä kertaakaan, eikä akun jännite ole tippunut alle 12 voltin pitkänkään ajelun jälkeen. Täydellä teholla (5. vaihde) nopeus on 5-6 km/h ja silloin akun teoreettinen kestoaika tippuu reiluun pariin tuntiin. Kovassa vastatuulessa meno voi hidastua paljonkin, joten se kannattaa huomioida reitin suunnittelussa.
Evinrudeen verrattuna huippunopeus sähkömoottorilla jää noin puoleen, mutta veneen käytön luonteesta johtuen (lähes aina uistin perässä) sillä ei ole mitään merkitystä. Loistava hankinta, suosittelen!
Linkkejä laitteisiin
Moottori: http://kauppa.motonet.fi/web/guest/etusivu#productid=54-3746
Laturi: http://kauppa.motonet.fi/web/guest/etusivu#productid=45-5516
Volttimittari: http://kauppa.motonet.fi/web/guest/etusivu#productid=49-2000
Akkukytkin: http://www.motonet.fi/motonet/tuotteet/386786/0
Tämä artikkeli on kirjoitettu yksityisen henkilön harrastuksen puitteissa, eikä sillä ole mitään tekemistä laitteen valmistajan, maahantuojan tai myyjän kanssa. Toivottavasti artikkelista on jollekin apua asiaan perehtymisessä.
Markus Aalto 
Kiitos Markus vaivannäöstäsi. Pitkä tovi meni asiaa tutkiessa kunnes törmäsin blogimerkintääsi, joka selvensi koko sähköperämoottorin käytön asiasta tietämättömälle. Lohdullista on se, että kauppoja ja foorumeja selatessani olisin päätynyt melkein samoihin tuotteisiin, joita sinä käytät. Joskaan noin hienoa järjestelmää en ajatellut rakentaa vielä tässä vaiheessa. Kiitos laturisuosituksesta, olisin mennyt hankkimaan täysin tarpeeseen sopimattoman pelin.
Toivottavasti muutkin sähköperämoottoria etsivät löytävät juttusi.
T: Turkka
Kiitos kommentista! Mukavaa, jos julkaisusta on jollekin hyötyä. Ylläpitolaturissa kannattaa tosiaan kiinnittää huomio tehoon (7 ampeeria), koska yleensä ne ovat 3 ampeerin paikkeilla, ja se ei oikein riitä. Tuo mun 2-akkukytkin ja volttimittari on turhaa hivistelyä, ihan vain omaksi ilokseni.
Jos vara-akkua yleensä tarvii, niin voihan se olla siinä vierellä ihan irrallaankin. Vaihtaa sitten tarvittaessa kaapelit akusta toiseen. Silloin vara-akku voi olla pienempikin (luokkaa 40 Ah), niin on kevyempi ja mahtuu vähän pienempään tilaan.
Ensimmäisen kesän kokemukset oli sen verran hyvät, että vanhasta Evinrudesta päätettiin luopua kokonaan. Nyt vain odotellaan järven sulamista 🙂
Hieno viritys, tuota suoraan veneeseen latausta olen minäkin miettinyt. Ostin samaisesta Motonetistä 95Ah AGM akun, moottori on Minnkota Endura C40. Mutta se minkä löysin lisäksi Motonetista oli tämän
http://kauppa.motonet.fi/web/guest/etusivu#productid=38-7801
joka on erittäin käyttökelpoinen, kuvaa tuossa ei ole mutta se on tällainen,
http://www.amazon.com/Moeller-Marine-Indicator-31-Series-Batteries/dp/B000MT95MI
Parasta tässä suojaboxissa on, että siinä on test-button, joka näyttää yksinkertaisella ledirivistöllä akun varaustilanteen. Näin en tartte erillistä mittaria. Toki tällainen olisi hieno,
http://www.rc-electronics-usa.com/ammeters/rv-battery-monitor.html
kun sen näyttäisi suoraan ja tarkasti mitä kone vie kulloinkin ja paljonko akussa on jäljellä Wattitunteja.
Sitten kysymys: tuo suoraan veneeseen lataaminen olisi hyvä juttu, mulla on mökillä vain 87W aurinkosähköjärjestelmä, ei verkkosähköä. Aluksi ajattelin, että kannan akun sinne mökin alle ja vaihdan sen NAPS järjestelmän 200Ah akun tilalle latautumaan, mutta ilmeisesti kannattaisi vetää piuha suoraan rantaan (15m), laittaa piuhat kiinni, katkaisin akkujen väliin kuten sullakin ja antaa auringon ladata. Pitää hieman tutkia asiaa!
Kiitos vinkistä!
Tuo akkulaatikko onkin hyvä vaihtoehto, kuten myös tuo aurinkokennolla lataaminen! Ilmoittelepa miten se alkaa pelittämään, niin saadaan siitäkin puolesta kokemuksia.
Moikka. Kyselisin tuosta Minn kotan perämoottori jutusta minkä kirjoitit. Kauanko kestää ladata tuolla kyseisellä laturilla tuota akkua täyteen jos on akku tyhjäksi päässyt? Mietin, että jos aamulla lähtee 6h uistelulle niin kauanko pitää odotella että pääsee tekemään toisen samanlaisen reissun?
Pahoittelut myöhäisestä vastauksestani. En ole testannut latausaikaa kokeilemalla, mutta kun latausteho on 7 ampeeria, niin kyllä se aika kivasti täyttyy (saishan sen laskettua melko tarkkaankin). Itse olen ajellut varmaan muutamasta tunnista tuonne kuuden tunnin seutuville päivässä ja hyvin on akut täyttyneet seuraavaksi aamuksi.
Jos lähtee siitä, että uisteluvauhdilla (3. vaihde) kulutus on 10 ampeeria tunnissa, niin kuudessa tunnissa menisi 60 ampeeria. Silloin kai latausaika täyteen olisi 8-9 tuntia.
Minn Kota (Endura Max 40) sähköperämoottorin johdot ovat varsin lyhyet. En ole mistään löytänyt sopivia liittimiä (40 A), joiden avulla moottorin johdot voi liittää pitempiin kaapeleihin. Liitin olisi kätevä jokapäiväistä moottorin irrottamista ajatellen.
Merellä veneilevien kannattaa aina varmistaa laitteen sopivuus suolaiseen veteen, useimmat markkinoilla olevat sähköperämoottorit on tarkoitettu vain järvikäyttöön, kuten tässä mainitut Minn Kotan laitteet.
Erittäin hyvä huomautus, kiitos!
Tosi hyvä kolumni aiheesta. Olen ymmärtänyt että kyseissä moottorissa on johdot aika lyhyet; kuvan perusteella sinäkin olet niitä pidentänyt? Omassa soutuveneessäni ei ole takatuhdon alla säilytystilaa, joten akku pitäisi viritellä veneen keskivaiheille. Tuottiko tämä haasteita, kun johdotusta piti pidentää omatoimisesti?
Nimim. sähkötyökokemusta nolla
Juu, ei ne yllä, jos akku on veneen keskivaiheilla. Laita akku veneen keskivaiheille ja vedä akkukaapelit (musta ja punainen) sinne takatuhdolle (noita volttimittareita ja muita kytkimiä siinä välissä ei tarvita). Kaapeleiden päihin sitten vain sopivat liittimet, että on helppo liittää ja irroittaa moottorista tulevien johtojen kanssa. Itselläni siinä on siipimutterisysteemi. Akusta tulevat kaapelit kannattaa mitoittaa sen verran eri mittaisiksi, ettei liitoskohdat pääse missään tilanteessa koskettamaan toisiaan.
Yhdellä tuollaisella 75 ampeeritunnin akulla olen uistellut varmaan kuutisen tuntia putkeen (nopeudella 3), joten käytännössä toinen akku on ollut oikeastaan vain turhana painolastina.
Kiitos pikaisesta vastauksesta! Kiva kuulla, että tuollaisia näppäriä pikaliittimiä löytyy vaivatonta kytkemistä varten. Hienon kaksoisakkusysteemin olet rakentanut ja siitä voi olla ylpeä ihan vain työnkin takia.
Kyllä näillä tiedoilla mennään kaupoille ennen kesälomia.
Hei
Olen ostamassa sähköperämoottoria, ja nyt arvon merkkin ja tehon suhteen. Leveälattiainen hirvaksen kalastusvene, tasaperä ja suotu.
Tätä olen ajatellut
https://preeco.fi/sahkoperamoottori/50687-jg-sahkoperamoottori-55.html
Onko kokemuksia / ehdotuksia hintaluokassa 200.00 – 500.00 euroo
Pahoittelut, että tämä kysymys jäi jostain syystä kommentoimatta aikanaan. Itselläni ei vielä tuolloin ollut kokemuksia tehokkaammista moottoreista, mutta tuo esittämäsi olisi hyvinkin voinut riittää sille. 32-tehoinen ei varmaankaan. Ja oleellista on myös se, että millaisille vesille se tulee. Esim. merelle tai isoille tuulisille järvenselkämille 32-tehoinen ei riitä alkuunkaan millekään veneelle.
Sen verran päivitystä, että nyt on menossa 9. kesä tuolla systeemillä. Laturi vaihtui pari vuotta sitten, nyt on ollut CTEK MXS10. Toinen akuista hiipui viime kesän jälkeen, joten tänä kesänä olen ajellut vain yhdellä akulla. Muuten kokoonpano on edelleen alkuperäinen. Ensi kesäksi laitetaan sitten taas kaksi uutta akkua.
Näitä päivityksiä tuleekin näköjään nyt ihan päntiönnään. Nimittäin, kesäksi 2020 hankin tosiaan kaksi uutta entisenlaista Sznaider-Marine 75Ah akkua, koska entiset samanlaiset olivat toimineet hienosti jopa 10 vuotta.
Mutta sitten tulee toinen ja kolmaskin päivitys: joskus tuulisella säällä 32-tehoinen ei oikein riittänyt, joten kun syksyllä 2020 törmäsin vahingossa 62-tehoiseen, niin satuin kiinnostumaan siitä. Merkki (Lyfco) oli itselleni outo, mutta kysäisin pojaltani, että ostettaisko tuollainen puokkiin. Niinpä meillä on kesästä 2021 lähtien ollut uusien akkujen lisäksi myös uusi moottori. Vanha kunnon Minn Kota on edelleen backupina, kun ei siinä vielä(kään) mitään vikaa ole.
Tämä uusi teholuokka on tuntunut mukavalta, kun nuo kaksi akkua eivät todellakaan tunnu loppuvan tällä meidän järvellä ja lataustahdilla ollenkaan. Tarvittaessa pääsee lujempaa ja myöskin kovempaan vastatuuleen.
Se kolmas päivitys on se, että uusien akkujen myötä siirryttiin pois akkujen vuorokäytöstä. Nyt käytetään koko ajan kumpaakin akkua, eli 2-akkukytkimessä on koko ajan päällä valinta 1+2, eli molemmat akut. Sitä ei tarvitse muuttaa koskaan, joten olisi sama jättää se kytkin kokonaan pois siitä välistä. Näin molempia akkuja käytetään ja ladataan koko ajan rinnakkain, eikä huonompi niistä pääse syömään parempaa. Tosin, hyvinhän se edellinenkin kokoonpano toimi: se heikompi akuista hyytyi vasta 8 vuoden jälkeen. Toinen kesti pari vuotta pidempään.