Kuukausittainen arkisto:marraskuu 2011

Wide Minds 2011 -konferenssi

Comenius-projekteissa koulut voivat saada rahallista tukea kansainvälisen toimintansa tukemiseksi. Wide Minds puolestaan on verkosto, joka kokoaa yhteen kansainvälisydestä ja tietotekniikan hyödyntämisestä kiinnostuneita kouluja, jotka sitten yhdessä suunnittelevat koulutukset ja tekevät rahoitushakemukset. Käytännössä tarkoituksena on, että ryhmä eurooppalaisia luokkia opiskelee jotain tiettyä aihepiiriä yhdessä. Internet tarjoaa sellaiseen hyviä etätyökaluja, kuten virtuaalisia luokkatiloja, joissa kaikki oppilaat voivat työskennellä fyysisestä sijainnista ja ajasta riippumatta. Toki myös samanaikaisopetus onnistuu verkon yli. Usein tavoitteena voi olla myös fyysinen tapaaminen, eli luokkien vierailut toistensa luona. Tämän kaiken rahoittamiseen voi hakea Comenius-rahaa.

Kuvassa opettajia Ruotsista, Tanskasta, Turkista, Kyprokselta ja Espanjasta työstämässä "School of the Future" -projektiaan.

Tällä kertaa opettajien yhteinen tapaaminen oli Turkissa, Antalyan maakunnassa, Alanyan länsipuolella. Konferenssin alussa pidettiin luentoja, joissa käsiteltiin yleisiä asioita yhteistyön ja hakemuksen teon tueksi. Niiden jälkeen siirryttiin workshop-työskentelyyn.

Työskentely workshopeissa alkoi niin, että aulatiloihin oli perustettu viisi eri aiheista pöytää, joiden ääreen opettajat alkoivat kerääntyä kiinnostuksensa mukaan. Noissa ryhmissä sitten kukin esitti omia ideoitaan ja toiveitaan siitä, minkälaisia projekteja haluaisivat toteuttaa. Näin asiat tarkentuivat ja aihekokonaisuuksien puitteissa syntyi pienempiä ryhmiä. Se tapahtuikin melko nopeasti ja leppoisasti, ja sen jälkeen ryhmät alkoivat kehittää suunnitelmiaan ja kirjoittaa rahoitushakemuksiaan ihan konkreettisesti.

Rahoitushakemusten dead line on alkuvuodesta, joten niitä on vielä aikaa hioa etätyönä. Päätökset rahoitusten saamisista tulee kesällä, ja kaksivuotinen työskentely luokkien kesken voi alkaa syksyllä 2012.

Lisäksi konferenssin aikana syntyi muitakin yhteistyösuunnitelmia. Esimerkiksi ruotsalaisten School of the Future -ryhmän varsinaisesta laajemmasta projektista suunnittelimme pienempää lukuprojektia, jota voitaisiin toteuttaa kevyellä tavalla verkon yli muidenkin, kuin varsinaisessa projektissa mukana olevien kanssa. Idean isä on Malmössä toimiva englannin ja sosiaalisten aineiden opettaja Michael McCartney, ja hänellä oli suunnitelma, jossa etsittäisiin ja luettaisiin tunnettua kirjallisuutta, josta löytyisi käännökset kaikille osallistujakielille. Noista voisi sitten käydä niistä keskustelua virtuaalisesti esim. Windows Liven ryhmissä. Oulustakin löytyi heti useita halukkaita yläluokkien opettajia tällaiseen. Tanskalaisten kanssa suunnittelimme pohjoismaista projektia, johon voisi osallistua Tanskan ja Suomen lisäksi myös Ruotsi ja Norja. Siinä voisimme yhdessä kääntyä esim. Nordplus junior -ohjelman puoleen.

Osallistujista jokseenkin kaikki saatiin ryhmäkuvaan, mukana kaikki kolme suomalaista: eturivin oikeassa reunassa ja toisena vasemmalta, allekirjoittanut kolmannen rivin vasemmassa reunassa.

Mainokset

Kouluista moskeijaan

Aamupäivän projektien työstämisten jälkeen lähdettiin vierailemaan paikallisiin kouluihin. Osa meni lukioasteelle, osa yläasteelle ja oma ryhmäni tutustui ala-asteen kouluun.

Koulun pihalle ajavan bussimme piiritti ryhmä iloisia oppilaita ”Hello” -tervehdyksineen. Kaikilla oli päällään koulu-univormut, mutta niissä sai näköjään olla koulun vaakunan lisäksi omiakin kirjailuja. Eräälläkin pojalla siinä taisi olla hämähäkkimies. Koulurakennus ja luokat olivat perinteisiä normiluokkia, ja oppilaista henki yllättävän reipasta iloisuutta, rohkeutta ja kiinnostusta vieraisiin. Olimme odottaneet jotenkin tiukempaakin kuria.

Oppilaat olivat ulospäinsuuntautuneita ja kyselivät paljon. Oikealla luokan opettaja.

Turkkilaiset eivät puhu kovin paljon englantia, ja hotellin henkilökuntakin hallitsi paremmin saksankielen. Koulun opettajista vain muutama puhui englantia, ja esimerkiksi rehtorilla oli tulkki vierellään. Englannin opetusta kouluissa on lisätty ja nyt näillä ala-asteikäisilläkin englantia on 3 tuntia viikossa. Oppilaat kyselivätkin innokkaasti ”What’s your name”, ”How old are you” -tyyppisiä kysymyksiä. Näytin puhelimen näytöltä viime jouluista kuutamokuvaa Kempeleestä,  ja se aiheutti huomattavaa hilpeyttä lapsissa.

Se, paljonko turkkilaislapset kuulevat englantia muuten, voi sitten olla toinen juttu. Meillähän lapset kouluenglannin lisäksi kuulevat sitä koko ejan eri medioista. Täällä ei esimerkiksi kuule juurikaan länsimaista musiikkia muuta kuin hotellissa joskus.

Ranskalaisopettajat jututtamassa innokkaita oppilaita.

Koulupäivän pituus on 6 tuntia, ja yhden tunnin kesto 40 minuuttia. Aamulla opiskellaan 4 tuntia, sitten on lounastauko, jonka perään on vielä 2 tuntia koulua. Maanantaisin ja perjantaisin päivä päätetään kokoontumalla yhteen laulamaan kansallislaulu. Koulun perustavoitteena on kasvattaa erilaisuutta hyväksyviä kansalaisia, olipa sitten kyse uskonnosta tai mistä muusta tahansa. Tavoitteen takana on rauhan edistäminen maailmassa.

Koulujen jälkeen käytiin tutustumassa tippukiviluolaan, sen jälkeen ajelimme busseilla serpentiinitietä ylös vuorelle, jonka huipulla oli Alanyan linnake. Maisemat oli hurjat ja auringonlasku kaunis. Itse linnakkeeseen emme sitten menneetkään tutustumaan, koska eivät suostuneet ottamaan maksua euroissa, vaan käteisenä liiroissa. Siihen ei oltu varauduttu, joten päätimme sitten vain tutustua linnan ympäristöön ja nauttia maisemista. Myyjärouvat kangastiskeillään eivät nuukailleet euroista, vaan tekivät kauppaa mielissään ja puhuivat niin englantia kuin ruotsiakin. Ammattilaisia!

Käynti islamilaisessa moskeijassa oli varsin vaikuttava kokemus. Siellä oli perjantaina viiden maissa ihmisiä rukoilemassa, joten menimme sisään vasta rukoilun päätyttyä. Edessä oleva pappi luki seremonioita kuulijoille, joita käyntimme ei tuntunut häiritsevän ollenkaan.

Päivän aikana yksi jos toinen valitteli pahoinvoinnista ja vatsakivuista. Hotellille palatessamme huomasin samoja merkkejä itsessänikin ja pian tauti olikin päällä. Iltapalaa ei voinut ajatellakaan, ja yö kului vatsaa pidellessä ja toiletissa rampatessa. Aamuksi olo vähän alkoi helpottaa ja aamupalaa kävin kokeilemassa muutaman mehulasin muodossa. Pysyi sisällä, joten tämän artikkelin jälkeen lähden kokeilemaan lounasta. Jospa sitten pääsisi taas iltapäiväksi porukoiden mukaan. [Lisätty jälkeenpäin: Lähtemättä jäi, koska lounas alkoi ilmoittelemaan olemassaolostaan ja pakotti palaamaan busseilta takaisin hotelliin]

Vatsaongelmissa kärvistelee parhailla koko suomalaisryhmämme, samoin muut pohjoismaalaiset on jokseenkin kaikki osansa saaneet. Matkanjohtaja Polly oli tietääkseni ensimmäinen ”uhri” jo keskiviikkona, joten hänellä jäi International Marketplace kokonaan väliin.


Kansantanssia ja napatanssia

Illallisen jälkeen pääsimme seuraamaan kerrassaan upeaa kansantanssiesitystä, jonka meille tarjosi alanyalainen nuorten tanssiryhmä. Vauhtia riitti ja myöskin vuorovaikutusta yleisön kanssa syntyi. Jossain vaiheessa he poimivat lavalle yleisön joukosta pari rohkeaa, ja sitten itselläniki videokuvaus päättyi siihen, että tuli lähtö lavalle. No, hetken kuluttua siellä tanssi koko yleisö!

Tanssiesitys huipentui – mitenpä muuten, kun Turkissa ollaan – perinteiseen napatanssiesitykseen. Vaan ei jäänyt sekään vaille vuorovaikutusta. Rouva kävi reippaasti hakemassa yleisön joukosta kolme sankaria, jotka saivat kunnian esitellä omia napatanssitaitojaan. Pitää kyllä hattua nostaa noille Walesin, Ranskan ja Tanskan miesopettajille, jotka eivät jääneet yhtään pekkaa pahemmiksi lavalla, vaan homma hoitui mallikkaasti yleisön taputtaessa innolla mukana.


Verkostoitumista ja workshopeja

Torstaiaamuna jatkettiin reippaasti Moodle-koulutuksella. Lisäksi nähtiin mainio luento aiheesta miten onnistua koulupartnerin löytämisessä (Successful School Partner finding). Luento esitteli sketsin keinoin sudenkuoppia ja onnistumisia mm. kielen ymmärtämiseen liittyvissä haasteissa ja rooleissa oli tanskalainen, ruotsalainen, ranskalainen, turkkilainen ja irlantilainen opettaja. Yleisölle nauru maistui ja sanomakin meni perille.

Kahvitauon jälkeen vuorossa oli projektien suunnittelua. Vaikuttaa siltä, että yhteistyökumppaneita löytyi melko kivuttomasti ja ryhmiä alkoi muotoutua. Itse kiertelen, katselen, kyselen ja kuuntelen. Tanskan ja Ruotsin opettajissa tuntuisi olevan kiinnostusta yhteisen verkkoprojektin tekemiseen oululaisten luokkien kanssa, joten sitäkin tässä viritellään.

Walesilaiset ja ruotsalaiset olivat löytäneet mukavan työskentelypisteen.

20111124-152219.jpg

20111124-152237.jpg


International Market Place

Suomipöydän suosituimpia herkkuja olivat poronliha ja salmari. Kuvassa Jouko ja minä, ja kuvan otti kolmas suomalainen opettaja Aila Haukiputaalta.

WideMinds-verkoston International Market Place on iltatapahtuma, jossa eri maiden osallistujat esittelevät omalle maalleen tyypillisiä asioita, kuten ruokia, juomia, harrastuksia jne. Kullakin maalla oli oma pöytä, joka katettiin osallistujien tuomisilla.

Tilaisuus alkoi sillä, että ryhmänä kierrettiin pöydästä pöytään ja kuunneltiin maan edustajien esitykset. Aikaa pöytää kohti oli 3,5 minuuttia, ja aika hyvin se pitikin. Ruotsalaiset saivat aloittaa, ja heillä oli pöydässä Kallen kaviaaria, glögiä yms. Irlantilaisilla oli tietysti Irish Coffé ja muita vastaavia, mutta myös loistavaa suklaata ja juustoa. Ranskalaiset olivat ylpeitä viineistään ja me suomalaiset poronlihasta ja salmarista. Kuten pöytien tarjonnasta huomaa, esittelyt olivat varsin huumorintäyteisiä.

Turkkilaisilla oli paikalla pari pelimannia, joten saimme nauttia myös hyvästä paikallisesta musiikista. Paikalliset ovat niin innokkaita tanssimaan, että paikan henkilökuntakin ryntäsi välillä paikalle käsiä taputtaen ja tanssien. Välillä ilmoille kajahti huudahduksia korkealla falsetilla.

Mukavaa oli myös se, että illan aikana oli myös sähköpostiin tullut pari vastausta kyselyyni siitä, löytyisikö Oulusta kiinnostuneita yläasteen opettajia yhteistyöhön ruotsalaisen koulun kanssa.

Espanjalaisten hieno pöytä loisti värikkyydellään, ja naisopettajat olivat pukeutuneet kansallispukuihinsa.

Videolla pelimanni (konferenssiin osallistuva opettaja hänkin) laulaa jokseenkin kaikilla kielillä, mitä Turkissa on. Itse en tosin oikein erota, milloin kieli vaihtuu. Lattialla työskentelevät kokit valmistavat perinteistä turkkilaista ruokaa, joka on aina kuulunut miesten valmistettavaksi, koska siinä tarvitaan paljon voimaa.


Digiä ja turkinkieltä

Pakolliset puheet sisälsivät myös suomenkielisen tervetuloa-toivotuksen. Täällä on opettajia 14 maasta, joten aika värikästä tulee olemaan. Polly Seton piti katsauksen Wide Minds -verkoston historiaan ja puhui hyvin myös tällaisten verkostojen merkityksestä yleensäkin.

Dieter Itävallasta puhui siitä, miksi digitaalinen oppiminen on tärkeää. Hyvä puhe ja loistavia esimerkkejä siitä, mitä tarkoittaa digitaalinatiivi ja digitaaliemigrantti. Eipä voi muuta, kuin allekirjoittaa. Itse huomannut tuon eron taas tänä syksynä, kun ryhmissä on parikymppisiä opiskelijoita, mutta myös oman sukupolveni ”emigrantteja”. Ei ne nuoretkaan näytä käyttäneen työvälineohjelmia, mutta ero asenteessa on iso: kun annat vaikkapa Excel-tehtävän, niin nuoret alkavat tekemään sitä klikkailemaan valikoita tai vaikkapa tutkimalla löytyisikö apua Youtube-videoista. Siinä, kun diginatiivi ratkoo ongelmia, vanhempi sukupolvi katsoo ihmeissään opettajaa ja kysyy, että miten.

Sitten alkoikin tapahtumaan, kun alanyalaiset oppilaat pitivät hienon ja toiminnallisen turkinkielen oppitunnin. Kuvassa turkkilainen poika opettamassa suomalaista englanninopettajaa.

Rebecca Ranskasta puhui kielestä ja kielien opettamisesta ja opiskelusta muutamien esimerkkien myötä. Hauskasti yksi pikku esimerkki oli, yllätys yllätys, suomenkielestä. Ja tekstin aihe, yllätys yllätys, Oulun historiasta. Ja lukijana, yllätys yllätys, meidän opetustoimen oma Päivi Mäki. Pieni maailma!

John Tanskasta ja kollegansa Italiasta esittelivät oman videopajaworkshoppinsa ja Hans Staffan Ruotsista kollegoineen esitteli filmin opetuskäyttöön liittyvän pajansa.


Turkin rintamalta ei mitään uutta

Olimme tosiaan yöllä kolmelta perillä parin mukavan turkkilaismiehen kuskaamana. He olivat meitä reippaasti vastassa puoli kahden maissa, kun heidät lopulta löysimme Antalyan lentokentältä. Auto oli niin pieni, että peräkonttiin mahtui vain Joukon matkalaukku, joten oma laukkuni matkusti takapenkillä. Pieni hengähdys parvekkeella Välimeren laineita katsellen, ja sitten kumpikin omiin huoneisiin nukkumaan.

Eipä siinä montaa tuntia nukuttanut, kun jo aloittivat ulkona maatyöt porineen. Eli ei muuta kuin aamiaiselle. Sen jälkeen päivä on kulunut pikkuhiljaa sähköposteja lähetellen, mm. Ahmetille kitara-asiaan liittyen.

Ryhmä alkaa vähitellen kokoontua hotelli Aska Buket Spa:han, joten tästä se dieseli alkaa käynnistymään. Pysykää linjoilla…

P.S. Sattumalta huomattiin, että Saaran kiinailmiö oli julkaistu:

20111122-151431.jpg