Tulipa taas käytyä tuomarina Oulun kansainvälisen koulun ja Myllytullin koulun idols-kisassa. Viime vuonnakin olin ja jos pyydetään, menen ilman muuta ensi vuonnakin.

Voittajan valinta oli vaikea, koska niin paljon upeita esiintyjiä oli tarjolla. Tuomariston päätös oli kuitenkin lopulta yksimielinen, mikä helpotti suuresti henkistä taakkaa meiltä kaikilta. Sofian oma biisi oli hieno, ja veto oli tyylikäs, kaunis ja herkkä. Ja kuten yksi tuomareista sanoi: jos tuo tyttö laitettaisiin studioon, niin tulisipa hyvää jälkeä! Hienoja olivat myös muut trubaduuriesitykset, sekä taivasti soittavat ja hienosti esiintyvät bändit. Hyvä te!

Hienointahan tässä on se, että tämän tyyppisiä tilaisuuksia yleensä edes järjestetään kouluissa. Tänä keväänä niitä on järjestetty ainakin Myllytullissa, Kansainvälisessä koulussa, Oulunlahden koulussa (talent-kisa) ja Teuvo Pakkalan koulussa (Tutti juttu). Ja varmaan vastaavia on järjestetty monissa muissakin Oulun kouluissa. Tulevaisuuden ammateissa ilmaisutaitoja tullaan tarvitsemaan paljon, joten tällaiset ”valmistautumiset” eivät mene koskaan hukkaan. Kyse ei siis ole siitä, että oltaisiin valmentamassa tulevia muusikoita tai näyttelijöitä, vaan siitä, että ollaan valmentamassa tulevia kansalaisia yhteiskuntaamme. Ja pitää myös muistaa se, että osallistujia eivät ole pelkästään lavalla olijat, vaan myös yleisö. Oli upeaa nähdä, kuinka tarkkaavaisesti (ja valmistautuneesti!) tiukkaan pakkautuneet oppilaat osallistuivat esityksiin ja kannustivat niitä. Hyvä te!

Kouluilla homma on syntynyt puhtaasti opettajien toimesta. Näin he tekevät sitä kasvatustyötä, johon ovat hakeutuneet ja päässeet  oman kiinnostuksensa ja lahjakkuutensa vuoksi. Homma toimii siksi, että sitä ovat toteuttamassa ammattitaitoiset ihmiset. Hyvä te!

Toivottavasti näitä ei aleta suotta kehittämään ylhäältä käsin. Paras tapa tukea sitä on antaa sen vain tapahtua, kuten nyt on tehtykin.