Kun konkurssi kolkuttaa

Tätä kirjoitettaessa Kreikka huojuu konkurssin kynnyksellä, eikä valitettavasti ole jonossa yksin. Selän takana notkuu Italia, Espanja, Portugali ja mitä niitä onkaan.

Maan ahdinko ei voi olla vaikuttamatta sen asukkaiden arkeen, elämään ja kuolemaan. Vaikutus näkyy verojen nousuna ja palkkojen laskuna, töiden loppumisena ja laskupinojen kasvamisina, kotien ulosmittaamisina, avioeroina, itsemurhina ja kauheina perhetragedioina.

Eikä tuohon tarvita edes maan konkurssiin menoa, kunnon lamakin saa jo paljon aikaan. Omat kokemukseni ajoittuvat 90-luvun alkuvuosiin, kun olin toiminut jo useita vuosia yrittäjänä ihan mukavasti menestyvässä putiikissani. Hyvän menestyksen vuoksi tuli tarvetta lisätilalle, joten ostin huoneiston uudesta liiketalosta. Tuolloin puhuimme usein ääneen siitä, kuinka hyvän sijoituksen olimmekaan tehneet: jokainen saisi koska tahansa huoneistonsa myytyä vähintään parinkymmenen prosentin voitolla. Eipä olisi kukaan uskonut, että minunkin 740 000 markan liikehuoneisto myytäisiin muutaman vuoden kuluttua 1 markalla. Kollegoja kaatui ympärillä kuin heinää, ja lähes poikkeuksetta perässä seurasi myös avioero. Läheisistä ystävistä yksi lähti oman käden kautta (juomalla itsensä lyhyessä ajassa hengiltä).

Mutta ei konkan kolkutuksiin tarvita edes kansallisia lamoja. Siihen voi riittää ihan vain se, että ihmisellä on halu tehdä omasta ja perheen elämästä hyvä, mutta sitten kohdalle sattuu vain huono tuuri.

Esimerkiksi rakennat perheelle taloa ja budjetti vähän ylittyy. No, se on normaalia ja siitä kyllä selvitään. Talo alkaa valmistua ja vanha pitäisi myydä, mutta nyt onkin asuntomarkkinoilla hetken notkahdus, eikä kauppoja saadakaan tehtyä tarvittavaan hintaan.

Rahakirstun pohja paistaa, mutta laskut molemmista taloista tulee ajallaan. Pisteenä iin päälle uudisrakennuksessa paljastuu paha vesivahinko, ja koska tiukassa rahatilanteessa vakuutusmaksut olivat hiukan rästissä, vakuutusyhtiö jättää vahingon korvaamatta. Pankki vaatisi lisälainalle henkilötakaajia, mutta ne pari parasta kaveria on jo takaajina, eikä huonommat kaverit suostu. Mitenpä tuollaisesta enää kunniallinen suomalainen mies nousee? Mies, joka on kaikkien kuullen vannonut aina maksavansa velkansa.

Nyt ei maksa. Ei, vaikka kuinka tahtoisi!

Kun märkää lunta täynnä oleva raskas kola lähtee luisumaan peltikattoa pitkin alas, siitä kannattaa päästää irti. Voihan siellä alla olla jotain särkyvää, mutta se särkyisi vielä pahemmin, jos sinä tulisit mukana.

Kun tuon hyväksyy, voi vähän hengähtää ja miettiä vaikka sitä, voiko Suomessa perhe kuolla nälkään tai paleltua kodittomana hankeen…

Voit siis alkaa kasailemaan asioita pikkuhiljaa uudestaan. Se on hidasta, se on kokonaan uusi asetelma ja tuntuu aluksi mahdottomalta. Toimeentulorajalla voi kuitenkin elää ihan tolkkua elämää, kunhan tiedostaa rajat ja suostuu syömään kaurapuuroa. Sitä tuli tehtyä viisihenkisen perheen kanssa lähes 10 vuotta, ja nyt kun tiedän mistä on kyse, voisin tehdä sen uudestaankin. Ei se elämä ollut yhtään sen huonompaa kuin aiemminkaan. Oikeastaan se oli paljon parempaa, kun kiire ja stressi vihdoinkin loppui.

Rankinta konkurssissa on kuitenkin kantaa syyllisyys niiden parhaiden kavereiden kohtalosta, joiden elämä myöskin saattoi romahtaa takuuvelkojen myötä. Mutta sillekään ei voi mitään. Kukaan ei tehnyt tahallisia virheitä, oli vain hiukan huonoja valintoja ja paljon huonoa tuuria. Esimerkiksi sen vakuutusmaksun kanssa ei olisi pitänyt riskeerata, eikä sitä takausta olisi koskaan pitänyt allekirjoittaa.

Itse opin, että apua kannattaa etsiä ja asioiden hoitamiseen kannattaa miettiä läheistensä avulla sellaisia ratkaisuehdotuksia, joiden kanssa voisi elää ja jotka ovat kuitenkin realistisia. Meitä auttoi omat vanhempamme ja hyvä velkaneuvoja. Omien ideoiden ja hyvän velkaneuvojan avulla voi saada ihmeitä aikaan. Meidän ihmeemme oli se, että saimme lopulta ne parhaat kaverit pelastettua.

Elämä jatkuu, kun sen antaa jatkua. Erilaistahan se on ja arvet ikuiset, mutta arpia meille kertyy matkan varrella joka tapauksessa. Hyvä on kuitenkin tiedostaa sekin, että ympärillä vilisee myös ilopilkkuja. Ei niitä tietenkään aluksi huomaa, mutta niitä kannattaa yrittää bongailla heti, kun silmät pysyy auki ja itkun seasta näkee. Harjoitellessa kehittyy, ja vähitellen niitä oppii näkemään enemmänkin. Elämä on itseisarvo, siitä kannattaa pitää kiinni!

Yhtenäiskoulupäivät Kaarina/Turku 16-17.2011

Herätys klo 04:00 ja ei kun 6:15-koneella Turkkuseen. Oululaisia opettaja oli lähtenyt päiville bussilastillinen, joten paljon tuomisia pitäisi reppuun kertyä. Avajaiset alkoi 9:30 sekä Kotimäen että Valkeavuoren kouluilla, joiden jälkeen käynnistyi päivän työpajat.

Avajaiset Valkovuoren koululla veti salin täyteen innostunutta opetushenkilökuntaa. Paikalla oli myös taitavia oppilaita, joiden hienot esitykset saattoivat seminaarin tyylikkäästi käyntiin.
Syve-päivien 2011 slogan on "School's In Forever", joten mikäpä parempi tapa aloittaa päivät, kuin Valkeavuoren koulun opettajien Alice Kuuper -bändin hieno vet biisistä "School's Out".

Pajat pidettiin koulun luokissa, joten pian joukot olivat hajaantuneet ryhmiin. Itse osallistuin kahden muun oululaisen kanssa Etäopetus Turussa -pajaan, jossa kuuntelimme mielenkiinnolla Turun etäopetuksen arkeen liittyviä asioita ja kokemuksia pajan vetäjän Antti Huttsen johdolla. Turussa on sovellettu paljon Adobe Connect (AC) -järjestelmää ja etäopetuksen piirissä on yli 50 oppilasta kolmestatoista peruskoulusta. Kuulijoita kiinnosti tietysti myös etäopetuksen kustannustehokkuus ja oppimistulokset. Esimerkiksi A2-aineiden kohdalla, joissa ryhmät eri kouluilla on pieniä, etäopetus on selvitysten mukaan lähiopetusta halvempaa järjestää, ja oppimistulokset ovat jokseenkin saman tasoiset lähiopetukseen verrattuna. Tilaisuus oli leppoisa ja kuulimme myös osallistujien kommentteja ja kokemuksia omilta alueiltaan, esim. Oulusta.

Linkkejä:

Tässä blogissa ei käydä kaikkia pajoja läpi kovin yksityiskohtaisesti, koska niitä oli aika paljon. Alla oleva listaus pajoista antaa aika hyvän kuvan siitä, millaisten asioiden kanssa tämän päivän yhtenäiskoulussa (luokat 1-9) yleensäkin työskennellään.

Valkeavuoren koulun pajat:

  1. E-Twinnig
  2. Etäopetus Turussa
  3. Neulahuovutusta kankaalle
  4. Jouluaskartelua alumiinilangasta
  5. Ilmaisohjelmat matikan opetuksessa
  6. JOPO Kaarina
  7. Uraohjaus Kaarinassa
  8. Koulun uudet välineet
  9. Erilainen oppija kielten oppitunnilla
  10. IT-paja (Hämeenlinnan kutsuworkshop)
  11. Pastelliliitupiirros
  12. Kestävän kehityksen messujen järjestäminen
  13. Open kahvila / yhtenäiskoulun yhtenäiset säännöt?
  14. KV-paja
  15. Kuvansiirto kankaalle
  16. Matikkaa verkossa
  17. Oppilaan tuen kaavakkeet
  18. Yrittäjyyskasvatus perusopetuksessa
  19. Päivätanssit, askelkuvioita iltaa varten
  20. Rakenteelliset päättelyketjut matematiikan opetuksessa
  21. Omakielinen opettaja monikulttuurisessa koulussa
  22. Open kahvila / Inkluusio, integraatio ja yhtenäiskoulu
  23. Kännykkäpussi japanilaisella taittelutekniikalla
  24. Teknologian ja toiminnallisuuden hyödyntäminen matematiikan opetuksessa
  25. Yhtenäiskoulun arki
  26. Zumba!
  27. Kuvankäsittely Paint net
  28. Liikuntaa!
  29. Open kahvila / Tulevaisuuden koulu ja opettaja

Kotimäen koulun pajat:

  1. Joustavasti alkuopetuksessa
  2. Let’s work together
  3. Smartboard
  4. Alkuopetuksen askartelupaja
  5. Poliisin ja koulun yhteistyö
  6. Matikka + logopaja
  7. Lennokin rakentaminen
  8. Kaula- ja käsikoruja minihelmistä
  9. Let’s talk about sex, baby
  10. Luova opettaja & oppimisympäristön kehittäminen
  11. Vanhempainvartti
  12. Draama / kuvataide
  13. Bändisoittimien alkeet
  14. Open kahvila / yhtenäiskoulun yhtenäiset säännöt?
  15. Vihreä lippu – Green Leaves (3h)
  16. Braingym (3h)
  17. Oppimisympäristö (3h)
  18. Matikkamaa (3h)
  19. Kierrätyskourja
  20. Myrkytön kuivaneulagrafiikka
  21. Runomania
  22. Ideapaja historian, yhteiskuntaopin ja uskonnon opetukseen
  23. Uusia eväitä – kotitalouden ideapaja
  24. Open kahvila / Inkluusio, integraatio ja yhtenäiskoulu
  25. Matikka + logopaja
  26. Joka open draamapaja
  27. Yhteistoimintaa yhtenäiskoulussa
  28. Erilainen oppija kielten oppitunnilla
  29. Yhteisöllisyydellä yksinäisyyttä vastaan
  30. Open kahvila / Tulevaisuuden koulu ja opettaja

Koulujen yleisötapahtumat ovat hyvää kasvatusta

Tulipa taas käytyä tuomarina Oulun kansainvälisen koulun ja Myllytullin koulun idols-kisassa. Viime vuonnakin olin ja jos pyydetään, menen ilman muuta ensi vuonnakin.

Voittajan valinta oli vaikea, koska niin paljon upeita esiintyjiä oli tarjolla. Tuomariston päätös oli kuitenkin lopulta yksimielinen, mikä helpotti suuresti henkistä taakkaa meiltä kaikilta. Sofian oma biisi oli hieno, ja veto oli tyylikäs, kaunis ja herkkä. Ja kuten yksi tuomareista sanoi: jos tuo tyttö laitettaisiin studioon, niin tulisipa hyvää jälkeä! Hienoja olivat myös muut trubaduuriesitykset, sekä taivasti soittavat ja hienosti esiintyvät bändit. Hyvä te!

Hienointahan tässä on se, että tämän tyyppisiä tilaisuuksia yleensä edes järjestetään kouluissa. Tänä keväänä niitä on järjestetty ainakin Myllytullissa, Kansainvälisessä koulussa, Oulunlahden koulussa (talent-kisa) ja Teuvo Pakkalan koulussa (Tutti juttu). Ja varmaan vastaavia on järjestetty monissa muissakin Oulun kouluissa. Tulevaisuuden ammateissa ilmaisutaitoja tullaan tarvitsemaan paljon, joten tällaiset ”valmistautumiset” eivät mene koskaan hukkaan. Kyse ei siis ole siitä, että oltaisiin valmentamassa tulevia muusikoita tai näyttelijöitä, vaan siitä, että ollaan valmentamassa tulevia kansalaisia yhteiskuntaamme. Ja pitää myös muistaa se, että osallistujia eivät ole pelkästään lavalla olijat, vaan myös yleisö. Oli upeaa nähdä, kuinka tarkkaavaisesti (ja valmistautuneesti!) tiukkaan pakkautuneet oppilaat osallistuivat esityksiin ja kannustivat niitä. Hyvä te!

Kouluilla homma on syntynyt puhtaasti opettajien toimesta. Näin he tekevät sitä kasvatustyötä, johon ovat hakeutuneet ja päässeet  oman kiinnostuksensa ja lahjakkuutensa vuoksi. Homma toimii siksi, että sitä ovat toteuttamassa ammattitaitoiset ihmiset. Hyvä te!

Toivottavasti näitä ei aleta suotta kehittämään ylhäältä käsin. Paras tapa tukea sitä on antaa sen vain tapahtua, kuten nyt on tehtykin.